Vesipinnan mallintaminen laivadioraamassa ratkaisee usein, näyttääkö valmis työ merellä kulkevalta alukselta vai pöydälle unohtuneelta muoviosalta. Tämä artikkeli on laivamallien rakentajalle, joka haluaa siirtyä pelkästä jalustasta oikeaan meriympäristöön mutta ei tiedä, mitä materiaaleja valita tai miten aallot saadaan näyttämään uskottavilta. Kun ymmärrät mittakaavan, värit ja materiaalien erot, säästät useita epäonnistuneita kokeiluja ja kymmeniä euroja hukkaan menneitä tarvikkeita.
Mittakaava määrää aallon koon
Ensimmäinen kysymys ei koske materiaalia. Se koskee mittakaavaa. Kahden metrin aalto on 1/700-mittakaavassa vain noin 3 mm korkea ja 1/350-mittakaavassa noin 6 mm. Moni aloittelija muotoilee 1/700-hävittäjän ympärille sentin korkuisia vaahtopäitä, jolloin alus näyttää jäävän hirmumyrskyn alle.
Mittakaavaerot vaikuttavat myös tekniikkaan. Pienessä mittakaavassa vesipinta tehdään yleensä ohuena tekstuurina, kun taas 1/350- ja 1/200-malleissa yksittäiset aallonharjat ja keulan nostama vaahto pitää muotoilla erikseen. Jos mittakaavan valinta on vielä auki, katso laivamallien mittakaavojen 1/700 ja 1/350 erot ennen kuin ostat sarjan.
Suomalaisen rakentajan kannattaa huomata myös merialue. Itämeren aallot ovat lyhyitä ja jyrkkiä, eivät Atlantin pitkiä mainingeita. Jatkosodan aikaisen saattuealuksen tai Suomenlahden miinalaivan ympärillä tiheä, matala aallokko on uskottavampi kuin valtameren laaja aallokko.
Materiaalit vesipinnan mallintamiseen
Vaihtoehtoja on neljä pääryhmää, ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa:
Akryyligeelit ja vesitekstuurit – esimerkiksi Vallejo Water Texture tai Liquitex Gloss Gel Medium. Pakkaus maksaa noin 12-25 €. Sopivat aallokkoon, koska geeli pysyy muodossaan ja kuivuu kirkkaaksi.
Woodland Scenics Water Effects – paksua massaa aallonharjoihin ja vanaveteen. Hinta noin 15-25 €.
Valettavat vesiaineet, kuten Woodland Scenics Realistic Water tai Vallejo Still Water. Toimivat tyynessä vedessä, satamissa ja järvissä.
Kaksikomponenttinen epoksihartsi – 25-50 € per pakkaus. Antaa syvyysvaikutelman, mutta vaatii tarkkuutta.
Muovailumassa ja kipsi, kuten Das-massa tai akryylipohjainen muotoilupasta. Näillä rakennetaan aaltojen pohjamuoto ennen kirkkaita kerroksia.
Myrskyistä merta ei tehdä pelkällä valuhartsilla. Valuaine hakeutuu aina vaakatasoon, joten aaltoja siitä ei synny.
Vaihe vaiheelta: aallokko 1/700-laivadioraamaan
Kokenut rakentaja aloittaa pohjasta. Pohjaksi sopii 6-9 mm MDF-levy tai ohut styrox-levy, jonka päälle tulee kehys. Kehys kannattaa kiinnittää vasta, kun pinta on valmis, jotta reunat jäävät siisteiksi.
1. Upota alus. Vesilinjamalli (waterline) asetetaan suoraan pohjalle. Täysrunkoinen malli sahataan vesilinjasta ja hiotaan tasaiseksi. Merkitse rungon paikka lyijykynällä ja suojaa malli maalarinteipillä.
2. Muotoile aallot. Levitä muotoilupastaa tai akryyligeeliä 2-3 mm kerros ja nosta aallonharjoja vanhalla siveltimellä tai lastalla. Aallot kulkevat samaan suuntaan, ja keulan kohdalla vesi nousee V-muotoon. Peräaalto jättää aluksen taakse tasaisemman kaistan.
3. Maalaa syvyys. Pohjaväriksi tulee tumma sinivihreä tai harmaanvihreä, esimerkiksi Vallejo Model Colorin tumma merensininen sekoitettuna vihreään ja mustaan. Aaltojen harjoja vaalennetaan kuivasiveltämällä, ja aallonpohjat jätetään tummiksi.
4. Lisää kiilto. Vedä pintaan 1-2 ohutta kerrosta kiiltävää geeliä tai Vallejo Water Texturea. Kuivumiseen menee kerrosta kohden noin 24 tuntia.
5. Vaahto ja vanavesi. Valkoinen tehdään viimeisenä ja säästeliäästi. Kuivasiveltämällä aallonharjoille saadaan valkoiset vaahtopäät, ja keulan vaahtoon ja potkurivirtaan käytetään valkoiseksi sävytettyä tekstuurigeeliä. Lopuksi päälle tulee vielä ohut kirkas kerros, jotta vaahto näyttää märältä.
Väreistä ja liuottimista kannattaa lukea erikseen artikkeli akryyli-, emali- ja lakkamaalien eroista. Lakkapohjainen maali ja jotkin hartsit eivät aina sovi yhteen.
Myytti: meri on sininen
Yleisin väärinkäsitys on, että vesi maalataan kirkkaan siniseksi. Taivaan heijastus tekee merestä valokuvissa sinisen, mutta mallin mittakaavassa kirkas sininen näyttää uima-altaalta. Pohjoisilla merillä vesi on harmaanvihreää, lähes mustaa ja pilvisellä säällä teräksenharmaata.
Myytillä on poikkeuksensa. Välimeren tai Tyynenmeren trooppinen aihe, kuten Midwayn taistelun lentotukialus, sallii turkoosimman sävyn matalassa vedessä. Syvä valtameri on silloinkin tumma.
Yleisimmät virheet vesipinnan teossa
Liian paksu epoksivalu kerralla. Yli 5-6 mm kerros kuumenee, kuplii ja voi kellastua. Moni hartsi vaatii useamman ohuen kerroksen 12-24 tunnin välein, ja valmistajan ohjeessa ilmoitettu maksimipaksuus pätee aina.
Valuaineen nousu reunoille ja runkoon. Valettava vesi nousee pintajännityksen vuoksi muutaman millin pitkin kehystä ja rungon kylkeä. Tämä meniskus näyttää mittakaavassa oudolta, joten reunat kannattaa korjata jälkikäteen geelillä.
Liikaa valkoista. Vaahto rajoittuu aallonharjoihin, keulaan ja vanaveteen. Jos koko pinta on täynnä valkoisia pisteitä, mittakaava hajoaa ja tumma meri muuttuu harmaaksi sotkuksi.
Neljäs, harvinaisempi virhe on aluksen ja aallokon ristiriita. Ankkurissa olevan aluksen ympärillä ei ole keula-aaltoa. Täydellä nopeudella kulkevan hävittäjän ympärillä taas ei voi olla peilityyntä.
Turvallisuus ja työtila
Epoksihartsi, spray-lakat ja airbrushilla ruiskutettavat värit vaativat hyvän tuuletuksen. Epoksin kanssa käytetään nitriilikäsineitä, koska hartsi voi herkistää ihon ja aiheuttaa allergian. Airbrush-työssä ja spray-maalauksessa hengityssuojain, jossa on orgaanisten liuotinhöyryjen suodatin (A-tyypin suodatin), on perusvaruste eikä lisävaruste.
Laivamallien pienet osat, kuten tykit, veneet ja mastot, eivät sovi alle 3-vuotiaiden ulottuville tukehtumisvaaran vuoksi. Teräveitset ja sahat säilytetään lasten ulottumattomissa. Puoliksi kuivunut hartsidiorama kannattaa jättää lukittuun tilaan, sillä tahmea pinta houkuttelee koskettamaan.
Suunnittele kokonaisuus ennen ensimmäistä aaltoa
Vesipinta on dioraaman suurin yksittäinen pinta-ala, joten se kertoo tarinan yhtä paljon kuin itse alus. Yksinäinen alus avomerellä, saattue tai satamakohtaus vaativat kukin erilaisen vesipinnan. Lisää ideoita sommitteluun löytyy artikkelista dioraaman suunnittelusta.
Pohjan koko kannattaa mitoittaa niin, että aluksen ympärille jää tilaa vanavedelle. Esimerkiksi 1/700-mittakaavaisen hävittäjän (noin 16 cm) dioraamaan 30 x 15 cm pohja riittää hyvin, ja tilaa jää näkyvälle peräaallolle.
UKK
Mikä on paras materiaali vesipinnan mallintamiseen aloittelijalle?
Akryylipohjainen vesitekstuuri tai kiiltävä geeli, kuten Vallejo Water Texture. Se on vesiliukoinen, hajuton ja anteeksiantava, ja virheet voi korjata uudella kerroksella. Epoksihartsia kannattaa kokeilla vasta muutaman onnistuneen dioraaman jälkeen.
Voiko täysrunkoisen laivamallin upottaa vesipintaan?
Voi, kun runko sahataan vesilinjasta. Ohut puukkosaha tai hienohampainen lehtisaha ja tasainen hiontalevy riittävät. Leikkauslinja kannattaa merkitä teipillä ja sahata hieman yläpuolelta, jolloin hiomalla päästään tarkalleen oikeaan korkeuteen.
Kuinka kauan vesipinnan valmistuminen kestää?
Geelipohjainen aallokko on valmis yleensä 2-4 päivässä kuivumisaikoineen. Monikerroksinen epoksivalu voi viedä viikon, koska jokaisen kerroksen pitää kovettua ennen seuraavaa.
Viimeinen vinkki ennen aloittamista
Tee ensin koepala. Ylijäämä-MDF:n palalle 10 x 10 cm kokoon tehty vesipinta näyttää, miten valitsemasi geeli, värit ja vaahto toimivat yhdessä, ennen kuin pilaat kymmenien tuntien rakennustyön. Pidä mittakaava mielessä, maalaa meri tummemmaksi kuin luulet sen olevan ja käytä valkoista niukasti. Näillä kolmella periaatteella vesipinta kehystää laivamallin sen sijaan, että kilpailisi sen kanssa huomiosta.