Kulumisefektit ajoneuvomallissa ratkaisevat, näyttääkö valmis panssarivaunu tai kuorma-auto oikealta koneelta vai siistiltä muovilelulta. Tämä artikkeli on tarkoitettu mallirakentajalle, joka on saanut ensimmäiset ajoneuvomallinsa koottua ja maalattua ja haluaa nyt lisätä niihin uskottavaa likaa ja pölyä ilman, että lopputulos näyttää sotkulta. Lukija oppii valitsemaan oikeat tarvikkeet, tekemään työn oikeassa järjestyksessä ja välttämään virheet, jotka pilaavat muuten onnistuneen pienoismallin.
Weathering ei ole pelkkää koristelua. Jokainen likaraita ja pölykerros kertoo, missä ajoneuvo on ajanut, mihin vuodenaikaan ja kuinka kauan siitä on viimeksi huollettu.
Miksi lika ja pöly tekevät mallista uskottavan
Oikea ajoneuvo ei ole koskaan tasaisen värinen. Pöly kertyy vaakapinnoille ja ohjaamon nurkkiin, ja muta roiskuu telaketjujen ja pyörien ympärille. Sadevesi valuu pystypinnoilla alaspäin ja jättää jälkiä. Kun nämä ilmiöt toistetaan pienoismallissa oikeissa kohdissa, katsoja tunnistaa ne alitajuisesti.
Mittakaava vaikuttaa paljon. 1/35-mittakaavan panssarimallissa pinta-alaa on riittävästi kerroksittaiseen työhön, ja siksi panssarivaunumallit mittakaavassa 1/35 ovat weatheringin harjoittelussa luonteva lähtökohta. 1/72-mittakaavassa sama määrä pigmenttiä peittää helposti koko alavaunun, joten pienessä mallissa vähempi riittää.
Tarvikkeet: pigmentit, pesut ja ohenteet
Kuivat pigmentit ovat pölyn ja kuivan mudan perusaine. AK Interactiven, Ammo by Migin ja Vallejon pigmenttipurkit maksavat yleensä 5-10 € kappale, ja aloittamiseen riittää 3-4 sävyä: vaalea pöly, tumma maa, ruosteenruskea ja musta noki. Tamiya Weathering Master -sarjat ovat meikkirasian kaltaisia, kiinteitä pigmenttejä, ja niiden etuna on helppo hallittavuus pienissä yksityiskohdissa.
Emalipohjaiset pesut ja efektinesteet ovat toinen pääryhmä. Esimerkiksi AK Interactiven Earth Effects ja Wet Effects sekä Ammo by Migin Streaking Grime -tyyppiset tuotteet maksavat noin 5-8 € pullo. Niitä ohennetaan hajuttomalla tärpätillä tai valmistajan omalla ohenteella, jota kuluu yllättävän paljon – 100 ml:n pullo kannattaa ostaa heti alussa.
Emalit toimivat akryylipohjamaalin päällä, koska ohenne ei liuota kunnolla kuivunutta akryyliä. Jos maalijärjestelmät ovat vielä epäselviä, artikkeli akryyli-, emali- ja lakkamaalien eroista selittää, mikä liuotin syö mitäkin.
Lisäksi tarvitaan muutama vanha, karkea sivellin, lyhytharjaksinen töpöttelysivellin, vanupuikkoja ja hammastikkuja. Airbrushilla saa kevyen pölyhunnun alaosiin nopeasti, mutta sama onnistuu myös siveltimellä ja pigmentillä.
Kulumisefektit ajoneuvomallissa vaihe vaiheelta
Kokenut mallirakentaja aloittaa aina lakkakerroksesta. Satiini- tai kiiltolakka suojaa pohjavärin ja siirtokuvat, ja sen päällä emalipesut liukuvat hallitusti. Työjärjestys etenee yleisesti näin:
1. Suojalakka koko mallille ja kuivumisaika vähintään 24 tuntia.
2. Pistepesu (pin wash) saumoihin, niittien ja pulttien ympärille.
3. Valumajäljet pystypinnoille ohuella siveltimellä, häivytys ylhäältä alas ohenteella kostutetulla siveltimellä.
4. Pöly ja kuiva muta pigmenteillä alavaunuun, lokasuojiin ja kansipintoihin.
5. Märkä muta ja öljyläikät viimeisenä, vain sinne missä kosteus on loogista.
Pigmentit kiinnitetään ohenteella tai pigmenttikiinnitteellä tiputtamalla nestettä pigmentin reunaan siveltimen kärjellä. Neste imeytyy kapillaarisesti, eikä kerros liiku. Pölyä ei kannata sivellä suoraan, koska silloin se kasautuu juoviksi.
Poikkeus: puhtaana tehtaalta tuleva ajoneuvo tai paraatikunnossa oleva museokone ei tarvitse juuri muuta kuin pistepesun. Kaikkiin malleihin ei kuulu muta.
Suomalainen maasto: kelirikko, hiekkatie ja talvi
Jatkosodan aikaiset aiheet ovat suomalaisten mallirakentajien suosikkeja, ja niiden kohdalla maastovalinta on tärkeä. Karjalan kannaksen kesäpöly on vaaleanharmaata ja hiekkaista, kun taas kevään kelirikko tuottaa tummaa, savista mutaa, joka nousee BT-42:n tai T-26:n telaketjuihin ja alavaunuun asti. Itä-Karjalan hiekkaharjuilla väri on kellertävämpi.
Sisu-kuorma-autossa lika kertyy eri paikkoihin kuin panssarivaunussa. Roiskeet keskittyvät lokasuojien taakse ja lavan alareunaan, ja ohjaamon tuulilasiin jäävät pyyhkijöiden puhdistamat kaaret. Talvisodan valkoiseksi kalkitussa ajoneuvossa kalkkimaali kuluu ensin miehistön kulkureiteiltä, ja niistä paljastuu alla oleva vihreä.
Dioraamaan sijoitettavan ajoneuvon lian on vastattava alustan väriä. Kun pohjaan tulee samaa hiekkaa tai mutaa kuin malliin, kokonaisuus pysyy yhtenäisenä – maastomateriaaleista löytyy lisää vinkkejä maaston rakentamiseen.
Myytti: enemmän likaa näyttää aidommalta
Yleinen väärinkäsitys on, että paksu mutakerros tekee mallista realistisen. Todellisuudessa valokuvat Jatkosodan rintamalta näyttävät, että useimmat ajoneuvot olivat kohtalaisen pölyisiä mutta eivät mudan peitossa katolle asti. Miehistö puhdisti tähystimet, luukut ja aseet, koska niiden piti toimia.
Mittakaavaefekti vahvistaa ilmiötä. Pienoismallia katsotaan lähietäisyydeltä, joten voimakas pigmentti näyttää moninkertaiselta. SPMR:n SM-kilpailuissa ja alueellisissa näyttelyissä tuomarit kiinnittävät usein huomiota juuri liioiteltuun weatheringiin. Hillitty ja loogisesti sijoitettu lika vakuuttaa paremmin.
Yleisimmät virheet ja miten ne vältetään
Pesu suoraan mattamaalin päälle. Mattapinta on huokoinen ja imee pesun kuin paperi, jolloin syntyy tummia tahroja. Ratkaisu on kiiltävä tai satiininen suojalakka ennen pesua.
Sama lika joka paikassa. Kun pöly levitetään tasaisesti koko malliin, se näyttää harmaalta maalikerrokselta. Lika kertyy alaosiin, kulmiin ja saumoihin, ja ylemmät pinnat jäävät puhtaammiksi.
Kiire kerrosten välissä. Emaliohenne liuottaa edellisen pesun, jos se ei ole kuivunut. Vähintään 12 tunnin kuivumisaika kerrosten välissä estää efektejä sekoittumasta harmaaksi mössöksi.
Neljäs, harvemmin mainittu virhe on mattalakkaus pigmenttien päälle airbrushilla liian läheltä. Ilmavirta puhaltaa pölyn pois ja lakka tummentaa jäljelle jääneen pigmentin. Jos lakkaa käytetään, se ruiskutetaan ohuina kerroksina noin 20-30 cm:n etäisyydeltä.
Turvallisuus weathering-työssä
Kuivat pigmentit ovat erittäin hienojakoista pölyä, jota ei pidä hengittää. Pigmenttejä ei puhalleta pois mallista suulla, vaan ylimäärä poistetaan pehmeällä siveltimellä tai kevyellä ilmavirralla tuulettuvassa tilassa. Emaliohenteet ja hajuton tärpätti haihtuvat nopeasti, joten ikkunan tai poistoilman merkitys on suuri.
Airbrush- ja spray-lakkauksessa käytetään hengityssuojainta, jossa on orgaanisille liuottimille tarkoitetut suodattimet, sekä nitriilikäsineitä. Pienet osat, pigmenttipurkit ja teräveitset säilytetään lasten ulottumattomissa – alle 3-vuotiaille pienoismallin osat ovat tukehtumisvaara.
UKK
Voiko kulumisefektejä tehdä pelkillä akryyleillä?
Voi. Vallejo ja AK Interactive myyvät akryylipohjaisia pesuja ja efektejä, jotka ovat hajuttomia ja ohennettavissa vedellä. Ne kuivuvat kuitenkin nopeammin, joten häivyttämiseen jää vähemmän aikaa kuin emaleilla.
Kuinka paljon weathering-tarvikkeet maksavat aloittelijalle?
Toimiva perussarja – 3-4 pigmenttiä, 2-3 emalipesua ja ohenne – maksaa noin 40-70 €. Sillä pääsee tekemään useita ajoneuvomalleja, koska tuotteita kuluu vähän.
Voiko epäonnistuneen likakerroksen poistaa?
Emalipesun ja pigmentin voi yleensä poistaa ohenteeseen kastetulla vanupuikolla, jos alla on kunnollinen akryylilakka. Tämän vuoksi suojalakka kannattaa tehdä huolella ennen ensimmäistäkään pesua.
Yhteenveto: harjoittele ennen pääkohdetta
Uskottava lika ja pöly syntyvät ohuista kerroksista, oikeasta työjärjestyksestä ja siitä, että jokainen efekti sijoitetaan sinne, minne se oikeassakin ajoneuvossa kertyisi. Ennen kalliin 1/35-mittakaavan Tamiyan tai MiniArtin panssarimallin likaamista kannattaa harjoitella vanhalla tai halvalla 15-25 €:n mallilla tai pelkällä maalatulla muovipalalla. Kun sama tekniikka on toistettu 2-3 kertaa, kädessä on jo tuntuma siihen, milloin on aika lopettaa – ja juuri se on weatheringin vaikein taito.