Purjelaivamallin takila on vaihe, jossa moni rakentaja jättää laivan hyllylle puolivalmiiksi, vaikka runko ja maalaus ovat jo kunnossa. Tämä artikkeli kertoo, miten purjelaivamallin takila tehdään järjestelmällisesti: mitä lankoja kannattaa käyttää, missä järjestyksessä köydet kiinnitetään ja miten yleisimmät virheet vältetään. Kun työjärjestys on selvillä, takila on kymmeniä tunteja rauhallista ja palkitsevaa näpertelyä eikä enää pelottava kynnys.
Seisova ja juokseva takila – kaksi eri tehtävää
Ennen kuin ensimmäinen lanka katkaistaan, kannattaa ymmärtää, mitä oikeassa laivassa tapahtuu. Seisova takila eli vantit ja staagit pitää mastot pystyssä. Ne olivat tervattuja ja siksi tummia, lähes mustia tai tummanruskeita.
Juokseva takila eli nostimet, brassit ja skuutit liikutti raakoja ja purjeita. Se oli tervaamatonta hamppua, joten sen sävy on vaalean harmaanruskea. Tämä ero näkyy heti valmiissa mallissa, ja kilpailutuomari huomaa sen ensimmäisenä.
Langat ja materiaalit mittakaavan mukaan
Sarjan mukana tuleva lanka on usein liian karvaista ja väärän sävyistä. Esimerkiksi Revellin Cutty Sark 1/96 (noin 60-90 €) on klassinen ensimmäinen purjelaiva, mutta sen lanka kannattaa lähes aina vaihtaa. Puisissa sarjoissa, kuten Billing Boatsin ja Amatin malleissa (150-400 €), langat ovat yleensä parempia mutta silti paksuusvalikoimaltaan suppeita.
Kokenut rakentaja hankkii vähintään kolme paksuutta kahta sävyä. Mittakaavassa 1/96 paksuimmat vantit ovat noin 0,4-0,5 mm, pienimmät juoksevat köydet 0,1-0,15 mm. Pienemmissä mittakaavoissa, kuten Airfixin HMS Victoryssa 1/180, kaikki skaalautuu vielä ohuemmaksi. Laivamallien mittakaavaeroista on lisää tietoa artikkelissa laivamallien mittakaavat 1/700 ja 1/350, jossa käsitellään myös sitä, missä vaiheessa takila muuttuu käytännössä mahdottomaksi.
Polyesteri- ja puuvillalanka maksaa 5-15 € kelalta. Erikoisvalmistajien takilalangat ovat tasalaatuisempia ja vähemmän nukkaavia. Elastinen lanka, kuten EZ Line, on erinomainen 1/700-sotalaivojen antenneihin mutta huono valinta purjelaivan raskaisiin vantteihin, koska se näyttää liian sileältä ja tasaiselta.
Puuvillalanka kannattaa vetää mehiläisvahan läpi ennen käyttöä. Vaha painaa nukan alas, jäykistää lankaa hieman ja estää sitä imemästä liimaa liian kauas.
Purjelaivamallin takila vaihe vaiheelta
Järjestys ratkaisee enemmän kuin sorminäppäryys. Ammattilainen kulkee aina keskeltä ulospäin, alhaalta ylös ja seisovasta juoksevaan:
- Alamastot, märssyt ja ylämastot kiinni ja tarkasti linjaan.
- Alavantit ja niiden vanttipölkyt (deadeyes), sitten märssyvantit.
- Staagit edestä taakse, jotta mastojen kallistuskulma pysyy hallinnassa.
- Vanttiportaat (ratlines) vanttien väliin.
- Raa’at paikoilleen ja lopuksi juokseva takila.
Raakojen kiinnittäminen ennen vanttiportaita tuntuu houkuttelevalta, mutta silloin pinsetit eivät enää mahdu työskentelemään. Kannattaa myös jättää kokonaisia osioita kesken ja palata niihin seuraavana päivänä. Cutty Sarkin kokoisen mallin takilaan kuluu helposti 40-80 tuntia, eikä sitä kannata yrittää yhden viikonlopun aikana.
Kiinnitys, solmut ja liimat
Solmu kiinnitetään pienellä tipalla laimennettua puuliimaa tai mattalakkaa. Ne kuivuvat näkymättömiksi ja antavat solmun tarvittaessa aueta veitsellä. Pikaliima on nopea, mutta se tekee langasta haurasta ja voi jättää valkoista härmää ympärilleen. Eri liimojen käytöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa malliliimat – nestemäinen sementti ja pikaliima.
Pikaliimaa käytettäessä huone tuuletetaan. Höyryt ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä, varsinkin kun kasvot ovat lähellä työtä. Jos takilaa sävytetään spraylla tai airbrushilla, käytetään hengityssuojainta ja nitriilikäsineitä. Takilavaiheessa irrallaan on pieniä vanttipölkkyjä ja väkipyöriä, joten ne pidetään poissa alle 3-vuotiaiden ulottuvilta. Teräveitset säilytetään laatikossa eikä pöydän reunalla.
Myytti: takila on pelkkää kärsivällisyyttä
Yleinen käsitys on, että takilan onnistuminen riippuu vain siitä, jaksaako tekijä istua. Kärsivällisyys auttaa, mutta ilman apuvälineitä se kuluu turhaan.
Kokeneet rakentajat tekevät vanttiportaita varten pahvisen sapluunan, joka pujotetaan vanttien taakse ja johon on piirretty portaiden vaakaviivat. Vanttipölkyt asetetaan samaan korkeuteen taivutetun rautalankamitan avulla. Nämä 15 minuutin apuvälineet säästävät tunteja ja tekevät tuloksesta tasaisemman kuin mikään määrä sitkeyttä.
Poikkeuksiakin on. Revellin muovisarjoissa vanttiportaat tulevat valmiiksi valettuina muoviosina. Ne sopivat aloittelijalle hyvin, mutta kilpailutason mallissa, esimerkiksi Suomen Pienoismallirakentajien Liiton SM-kilpailuissa, valetut portaat erottuvat liian paksuina.
Yleisimmät virheet takilassa
Liian kireät vantit. Moni kiristää lankaa niin, että se näyttää suoralta, ja huomaa viikkoa myöhemmin mastojen taipuneen. Muovimasto antaa periksi helposti. Lanka vedetään suoraksi mutta ei jännitetyksi, ja vastakkaiset vantit kiinnitetään vuorotellen.
Väärä sävy kaikkialla. Pelkästään mustalla langalla tehty takila näyttää lelumaiselta. Juokseva takila ruskeaksi, seisova tummaksi.
Löysät köydet roikkumassa. Juokseva takila saa näyttää hieman löysältä, mutta lanka ei taivu luonnollisesti omalla painollaan. Pieni määrä laimeaa puuliimaa ja sormilla muotoiltu kaari pitää köyden roikussa oikein.
Mistä aiheita ja tarvikkeita löytää
Suomalaiselle rakentajalle lähin esikuva on Maarianhaminassa museoalukseksi säilötty nelimastoparkki Pommern. Siitä saa tarkkoja valokuvia oikean takilan kulusta, vaikka valmista sarjaa samasta aluksesta on vaikea löytää. Moni päätyy rakentamaan vastaavan parkin muokkaamalla toista sarjaa.
Erikoisliikkeessä langan voi katsoa ja tunnustella ennen ostoa, ja se on takilassa iso etu. Verkkokaupoista, kuten Wonderland Modelsista, saa laajemman valikoiman erikoislankoja, mutta paksuuden arviointi kuvasta on vaikeaa. Purjeveneisiin ja laivoihin liittyviä sarjoja löytyy veneet-osastolta.
UKK
Mikä on hyvä ensimmäinen purjelaivamalli takilan opetteluun?
Revellin Cutty Sark 1/96 tai jokin pienempi kuunari on hyvä aloitus. Niissä on riittävästi takilaa oppimiseen, mutta ei niin paljon, että työ uuvuttaa. HMS Victoryn kaltaiset linjalaivat kannattaa jättää kolmanteen tai neljänteen laivaan.
Pitääkö purjeet asentaa?
Ei välttämättä. Moni rakentaja jättää purjeet pois, koska ne peittävät takilan ja sarjan muovi- tai kangaspurjeet näyttävät harvoin uskottavilta. Ilman purjeita raa’at asennetaan laskettuina tai puoliksi nostettuina.
Kuinka paljon lankaa tarvitaan?
Keskikokoiseen 1/96-malliin kuluu 30-60 metriä lankaa eri paksuuksina. Kannattaa ostaa reilusti, koska katkenneet ja huonosti onnistuneet köydet kuluttavat lankaa yllättävän paljon.
Yhteenveto
Purjelaivamallin takila onnistuu, kun työjärjestys on selvä: ensin mastot linjaan, sitten seisova takila keskeltä ulospäin ja lopuksi juokseva takila. Kaksi langan sävyä, kolme paksuutta, vahattu lanka ja pari itse tehtyä sapluunaa vaikuttavat lopputulokseen enemmän kuin kalliit työkalut. Työ kannattaa jakaa lyhyisiin, korkeintaan parin tunnin jaksoihin. Väsyneenä tehty solmu on se, joka puretaan seuraavana päivänä.