Telaketjujen kokoaminen on yksi panssarimallin rakentelun kynnyskysymyksistä, ja moni aloittelija turhautuu juuri tähän vaiheeseen ennen kuin malli on edes maalattu. Kyse on yksinkertaisesta mekaniikasta, mutta pienet virheet – väärä pituus, huono liimaus tai vinoon asennettu telaketju – näkyvät heti valmiissa mallissa, koska telat ovat yksi katseenvangitsijoista koko pienoismallissa.
Kaksi päätyyppiä: yksiosaiset ja lenkkiketjut
Panssarivaunumalleissa mittakaavassa 1/35 telaketjut toimitetaan käytännössä kahdella tavalla. Yksiosaiset telat (usein englanniksi ”one-piece tracks” tai ”vinyl tracks”) ovat valmiiksi muotoiltua kumia tai pehmeää muovia, jotka venytetään renkaiden ympärille kokonaisena kappaleena.
Lenkkiketjut taas koostuvat kymmenistä tai jopa yli sadasta erillisestä lenkistä, jotka liitetään toisiinsa yksitellen. Tamiya ja Revell käyttävät valtaosassa perusmallejaan yksiosaisia telaketjuja, kun taas Dragon, MiniArt ja Trumpeter suosivat erikseen koottavia lenkkiketjuja etenkin korkeamman tason sarjoissaan.
Ero näkyy myös hinnassa ja vaikeustasossa: yksiosainen telamalli 1/35-koossa maksaa usein 25–45 euroa ja rakentuu illassa, kun taas lenkkiketjuilla varustettu MiniArt-panssari 1/35 voi maksaa 40–70 euroa ja pelkkien telojen kokoamiseen voi kulua 3–6 tuntia.
Yksiosaisten telojen asennus käytännössä
Yksiosainen tela on nopein tapa saada panssari valmiiksi, mutta siinäkin on omat sudenkuoppansa. Ensin telarengas leikataan irti valukehikosta varovasti, jotta reunaan ei jää näkyvää valusaumaa – tämä on kohta, jonka moni aloittelija ohittaa liian nopeasti.
Telan sisäpuolelle jää usein pieni valusauma pituussuunnassa, ja se kannattaa siistiä hienolla viilalla tai 400–600 gritin hiomapaperilla ennen asennusta, koska sauma näkyy erityisesti vetopyörän ja ohjauspyörän kohdalla. Tela venytetään rengasketjun ympärille lämmittämällä sitä kevyesti – esimerkiksi lähellä lamppua tai kuumalla vedellä muutaman sekunnin ajan – jolloin muovi joustaa eikä murru kiinnityskohdasta.
Liitoskohta suljetaan yleensä joko mukana tulevalla tapilla, joka sulatetaan paikalleen kuumalla veitsenterällä, tai vaihtoehtoisesti kaksikomponenttiliimalla, koska tavallinen liima ei tartu useimpiin telamuoveihin. Tamiya Extra Thin -sementti ei toimi vinyylitelojen liimauksessa lainkaan, sillä se on tarkoitettu polystyreenimuoville – tämä on yleinen erehdys, joka johtaa irtoavaan telaan maalauksen jälkeen.
Lenkkiketjun kokoaminen vaihe vaiheelta
Lenkkiketjujen kokoaminen vaatii enemmän aikaa, mutta lopputulos on usein realistisempi, koska yksittäiset lenkit taipuvat luonnollisesti pyörien ja rullien ympärille. Käytännön työ etenee näin:
- Lenkit irrotetaan valukehikosta yksi kerrallaan terävällä veitsellä, ei sakset, koska sakset puristavat muovia ja jättävät epätasaisen reunan
- Valusaumat siistitään hienolla viilalla ennen liimausta, sillä liimattua ketjua on lähes mahdoton enää siistiä
- Lenkit liitetään toisiinsa nastojen ja reikien avulla, yleensä 8–12 lenkkiä kerrallaan pienemmiksi paloiksi
- Pienet palat liimataan lopuksi yhtenäiseksi ketjuksi vaunun rungon ympärillä, jolloin taipuisuus säilyy asennushetkeen asti
- Ketju kiristetään ja suljetaan viimeisenä, kun koko silmukka on vaunun ympärillä
Muoviset lenkkiketjut liimataan tavallisella polystyreenisementillä, mikä on niiden etu vinyyliteloihin nähden – liimat tarttuvat hyvin eikä kaksikomponenttiliimaa tarvita. MiniArtin ja Dragonin mallit sisältävät usein myös erillisiä metallikiristystyökaluja tai ohjeen, jossa neuvotaan jättämään pieni löysyys telan yläosaan, koska oikeassakin panssarivaunussa telaketju roikkuu hieman rullien välissä.
Yleisimmät virheet telojen kokoamisessa
Kokenut mallirakentaja tunnistaa telaketjuongelmat jo kaukaa valmiista malleista, ja samat virheet toistuvat aloittelijoiden töissä uudestaan. Liian kireäksi vedetty tela on ehkä yleisin: telaketju näyttää oikealla panssarivaunulla aina hieman löysältä, ei koskaan pingotetulta kuin kuminauha.
Toinen tyypillinen virhe on liimausvaiheen kiire – ketju liimataan kiinni ennen kuin se on asetettu oikeaan asentoon vaunun rungolla, jolloin lopputulos jää vinoksi tai rullat eivät kosketa telaa oikein. Kolmas sudenkuoppa on maalausjärjestys: monet maalaavat telat vasta asennuksen jälkeen, vaikka helpompi ja siistimpi tulos syntyy, kun telat maalataan ja kulutetaan (weathering) ennen lopullista kiinnitystä runkoon, koska silloin rullien välit ja telalenkkien urat saa käsiteltyä joka puolelta.
Myytti: lenkkiketju on aina parempi valinta
Yleinen väärinkäsitys on, että lenkkiketjut ovat automaattisesti ”parempi” tai ”aidompi” valinta kuin yksiosaiset telat. Todellisuudessa nykyaikaiset yksiosaiset telat, joita esimerkiksi Tamiya valmistaa uudempiin 1/35-sarjoihinsa, ovat yksityiskohdiltaan erittäin tarkkoja, ja maalattuna sekä kulutettuna niitä on vaikea erottaa lenkkiketjusta parin metrin etäisyydeltä.
Kilpailutasolla ja tarkoissa dioraamamalleissa lenkkiketju voittaa yleensä realistisen roikkumisen ja yksittäisten lenkkien kulumisjälkien ansiosta, mutta aloittelijalle tai nopeaan projektiin yksiosainen tela on täysin validi ja usein suositeltavampi valinta. Kannattaa katsoa mallin vaikeustaso kokonaisuutena – jos ensimmäinen pienoismalli on muutenkin panssarivaunu, yksiosainen tela säästää turhaa turhautumista.
Työkalut ja tarvikkeet telojen kokoamiseen
Telaketjujen kokoamiseen ei tarvita erikoisvälineitä, mutta muutama perustyökalu helpottaa työtä huomattavasti. Terävä veitsi irrottaa lenkit siististi valukehikosta, ja vaihdettavat veitsenterät kannattaa uusia heti kun terä alkaa repiä muovia leikkaamisen sijaan.
Hienot hiomakalvot, luokkaa 400–1000 gritin, siistivät valusaumat ilman että telan yksityiskohdat kärsivät. Kaksikomponenttiliima tai sykäysliima (superliima) tarvitaan vinyylitelojen liitokseen, kun taas polystyreenisementti riittää muovisiin lenkkeihin. Pienet tarkkuuspihdit ovat korvaamattomat yksittäisten lenkkien käsittelyssä, koska sormin osien pyöritteleminen on hidasta ja osia tippuu helposti lattialle.
Työtila kannattaa tuulettaa hyvin liimaustyön ajaksi, sillä sekä kaksikomponenttiliimat että polystyreenisementit haihduttavat liuotinhöyryjä, jotka ärsyttävät hengitysteitä pitkäaikaisessa altistuksessa. Pienet telalenkit ja irtonaiset osat eivät sovi alle 3-vuotiaiden ulottuville tukehtumisvaaran vuoksi, ja terävät veitset sekä leikkurit on syytä säilyttää lasten ulottumattomissa rakentelutauon aikana.
UKK
Kumpi on aloittelijalle helpompi, yksiosainen tela vai lenkkiketju?
Yksiosainen tela on selvästi nopeampi ja helpompi, koska se asennetaan yhtenä kappaleena eikä vaadi kymmenien tai satojen osien liittämistä toisiinsa. Lenkkiketju kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun perustekniikat – leikkaus, liimaus, siistiminen – ovat jo hallussa.
Miksi telaketjuni irtoaa maalauksen jälkeen?
Yleisin syy on väärä liima: vinyylitelat vaativat kaksikomponenttiliiman tai sykäysliiman, koska tavallinen polystyreenisementti ei tartu kumimaiseen muoviin. Toinen syy voi olla maali itsessään, jos akryylimaali ei ole päässyt kunnolla kuivumaan ennen telan käsittelyä.
Kuinka löysäksi telaketju pitää jättää?
Telaketjun tulisi roikkua kevyesti vaunun rungon alaosassa ja rullien välissä, ei olla pingotettu suoraksi. Referenssikuvat oikeista panssarivaunuista auttavat hahmottamaan oikean roikkumisen määrän, joka vaihtelee hieman vaunumallin ja telatyypin mukaan.
Yhteenveto
Telaketjun tyyppi kannattaa tarkistaa jo pakkausta ostaessa, koska se vaikuttaa suoraan sekä rakenteluaikaan että tarvittaviin liimoihin. Yksiosainen tela sopii nopeaan projektiin ja aloittelijalle, kun taas lenkkiketju palkitsee kärsivällisen rakentajan realistisemmalla lopputuloksella etenkin dioraamoissa, joissa telan yksityiskohdat ja roikkuminen näkyvät läheltä. Oikea liima, huolellinen valusaumojen siistiminen ja sopivan löysä asennus ratkaisevat useimmiten sen, näyttääkö valmis panssarimalli museotasoiselta vai kotikutoiselta.